Voisi luulla, että vuonna 2025 ruuasta maksetaan ennen kuin se syödään.
Mutta allekirjoittanut todisti ihmeen, jossa sain syödä kokonaisen pitsan ilman että minun tarvitsi maksaa siitä.
Kas, matkasimpa syyskuussa Skotlantiin ja majoituin viehättävässä merenrantakaupungissa nimeltä North Berwick.
Herätys kukonlaulun aikaan
Matka oli alkanut jo aamulla klo 3:15 kun herätyskello soi Helsinki-Vantaalla Hilton hotellissa. Sieltä lentokentälle, baggage dropiin ja turvatarkastukseen (joka muuten sekään ei mennyt odotetusti mutta se on toinen tarina se).
Klo 6:30 pääsin nousemaan Edinburghiin menevään koneeseen, massussani vain yksi gluteeniton reissumies, iso kahvi ja puoli litraa vettä.
Edinburghiin saavuttiin paikallista aikaa klo 7:50. Siitä matka jatkui raitiovaunulla Edinburghin keskustaan ja ensimmäiseen kahvilaan (Black Sheep Cafe). Kaikesta yrityksestä huolimatta kahvilasta ei saanut gluteenitonta murua, joten oli tyydyttävä pelkkään latteen kauramaidolla.
Nälkäkiukku
Tunnin kuluttua oli vatsassa kuitenkin jo huutava nälkä, joten suuntasin M&S ruokakauppaan, josta nappasin itselleni salaatin. Ja kellohan oli tässä kohtaa vasta 11.
Parin kaupungilla vietetyn tunnin jälkeen oli aika suunnata juna-asemalle ja kohti North Berwickiä, joka sijatisee noin 30 minuutin junamatkan päässä.
Juna-asemalta alkoikin kipuaminen kohti Airbnb-majapaikkaa, jonne kävellen meni – ylämäkeä puskien – noin 20 minuuttia.
Laukku sisään, majapaikan emäntä näytti paikat ja antoi ohjeet miten päästä kaupungin keskustaan, jonne suuntasinkin suurella innolla syömään.
Suuntavaisto hukassa koska verensokeri ei tehnyt yhteistyötä
Mutta kas, koska verensokeri oli jo siinä pisteessä, että suuntavaisto ei enää osannut erottaa oikeaa vasemmasta, kiersin kaupungin keskustan kaksi – kyllä KAKSI KERTAA – ennen kuin osuin oikealle kadulle.
Sitä ennen kävin kysymässä ruokaa yhdestä kahvilasta (heillä oli vain makeita tarjottavia) ja yhdestä ravintolasta (jonka omistaja ystävällisesti ilmoitti että he avaavat vasta tunnin kuluttua).
Hän varmaan näki totaalisen epätoivoni, sillä hän neuvoi minulle kolmannen paikan, josta saisin nopeasti gluteenitonta ruokaa.
Ah! Vihdoin ja viimein saisin murua rinnan alle!
Kuka pitää käteistä mukana???
Siinä minä innoissani ja nälissäni tilaan pitsaa ja vettä kun omistaja sanoo että “ai niin, meillä käy sitten vain käteinen…”
No mullahan ei kätristä ole, ei hätää omistaja sanoo, kun automaatti on ihan tossa vieressä. Kunnes tajuan, että mun lompakko on kämpillä toisen repun taskussa….
Siinä minä sitten pähkäilen ja tuskailen kun omistaja sanoo että “käy maksamassa huomenna”.
Kyllä, tämä mies luotti täysin tuntemattomaan naiseen niin paljon että antoi minun syödä luotolla.
Seuraavana päivänä kävin maksamassa pitsan ja jätin mojovan tipin päälle.