Tai noh, voiko 10 vuoden yrittäjyyttä nyt sanoa epäonnistuneeksi mutta sanotaanko näin, että kun alamäki alkaa, juna kulkee nopeaan.
Ensin ajattelin, etten edes viitsi kirjoittaa tätä tekstiä mutta mitäpä sitä väistämätöntä peittelemään. Jotta aidosti voidaan ymmärtää miksi olen tässä tilanteessa missä olen, on mentävä ajassa taaksepäin. Noin viitisen vuotta.
Oli vuosi 2020 ja korona sai monet miettimään uusia tapoja tienata rahaa yrittäjänä. Verkkokurssi-buumi oli alkamassa ja uusia digiyrittäjiä syntyi kuin sieniä sateella. Omalla kohdalla olin ollut yrittäjänä jo viisi vuotta, olin saanut hyvin näkyvyyttä, brändiä ja luottamusta, joten oli helppoa myös hankkia asiakkaita.
Jälkiviisaana on aina ihan helvetin hyvä olla. Ja tässä kohtaa sanon, että olin aivan liian itsevarma. Tai ehkä en niinkään itsevarma vaan ylimielinen. Luulin olevani voittamaton, luulin että voin menestyä aina. Se on vaarallinen ajatusmalli yrittäjille.
Sen sijaan, että olisin pysähtynyt, tehnyt 5 vuoden suunnitelman ja pitäytynyt siinä, aloin häröilemään. Rakentamaan hirveästi uutta. Uusia alustoja, uusia kursseja, uusia brändejä. Palkkasin työntekijöitä ja freelancereita sen enempää miettimättä mitä tarvitsen pitkällä aikavälillä. Yksi pieni idea kasvoi massiiviseksi 100 000 euron projektiksi, joka lopulta söi rahat sekä itsevarmuuden.
Olisi helppo syyttää muita:
- se ei kuunnellut
- se ei tehnyt mitä pyysin
- se laskutti liikaa
- se mentoroi väärin
- se sitä, se tätä, se tuota
Mutta se karu fakta on, että minä itse ylhäisessä yksinäisyydessä tein päätökset, jotka lopulta romuttivat yritystoimintani. Kun siihen lisätään henkilökohtaisen elämän haasteet, ei lopputuloksena voinut olla muuta kuin yritystoiminnan loppuminen.
Mitä 10 vuoteen on mahtunut?
- Toiminimen perustaminen 1.11.2015
- Uupuminen kesällä 2019 (1,5 kk aukko muistissa kesä-heinäkuu)
- Suomen Sisältömedia Oy:n perustaminen 13.9.2019
- Tiia Konttinen Oy:n perustaminen 2.6.2020
- Suomen Sisältömedia Oy:n lopettaminen 31.10.2020
- Äidin menehtyminen haimasyöpään kesällä 2022
- Läheisen huumeriippuvuus 2018 – 2024
- Uupuminen syksyllä 2024 + 8 kk sairasloma
- Läheisen korvaushoito kestänyt vuoden elokuussa 2025
- Tiia Konttinen Oy:n hakeminen konkurssiin 18.9.2025
- Isän menehtyminen äkillisesti 12.10.2025
Kyllä, jos olisin ollut fiksu, olisin pitäytynyt vain toiminimessä ja yhdessä brändissä. Olen jälkeenpäin miettinyt paljon sitä, mikä sai minut viemään näitä asioita näin pitkälle. Miksi en vetänyt käsijarrusta jo aikaisemmin? Se yksi asia mikä syötti polttoainetta koko tähän kasaan oli…
Näyttämisenhalu.
Entisenä koulukiusattuna ja joka käänteessä alaspainettuna ja vähäteltynä halusin näyttää että minustakin on johonkin. Olen jonkin arvoinen. Minulla on merkitystä.
Ja toki onhan minulla mutta ongelma syntyi siitä, että hain sitä validaatiota itseni ulkopuolelta enkä sisältäni.
Isoimmat opit tulee isoimmista epäonnistumisista
Joten tässä sitä ollaan. Nöyränä, häpeissään, maahan lyötynä, kaiken maallisen mammonan menettäneenä. Robert Kiyosaki on joskus sanonut, että “Jos huomaat kaivaneesi itsesi kuoppaan, lopeta kaivaminen”.
Mutta jos elää harhakuvitelmassa, että siellä pohjalla, ihan vielä sen yhden lapiollisen alla on se iso pata kultaa, sitä kaivamista ei vain malta lopettaa. Toive siitä, että asiat helpottuu, tilanne helpottaa ja jostain ulkopuolelta tulee se ratkaisu, saa ihmisen (minut ainakin) jatkamaan sitä helvetin kaivamista.
Siksi pinnistelin ja sinnittelin näin pitkään. Koska uskoin siihen, että se pata kultaa sieltä vielä löytyy. Vaan kas kun ei löytynyt. Joten nyt täytyy muuttaa suunnitelmaa. On palattava takaisin palkkatöihin, mietittävä yrittäjyyskuviot uudelleen (ja haluanko edes niitä tehdä enää) ja keskityttävä siihen, mihin voin vaikuttaa. On purettava sisältä arvottomuudentunne ja löydettävä sisältä oma merkityksellisyys ja arvostus itseä kohtaan. Ja vain ihailtava niitä, jotka kykenevät ja kykenivät tekemään parempia päätöksiä.
Miksi kirjoitin tämän?
Tämä on 10 vuoden yrittäjyyden muistopuhe. Olen pitänyt hautajaiset ja ostanut hautakiven ja suruaika on päättymässä. Minulla on tällä hetkellä kaikki hyvin. En ole itsetuhoinen, en ole alkanut ryyppäämään, käyttämään pillereitä tai muitakaan päihteitä. Satunnaisia burana-kuureja lukuunottamatta. Käyn päivittäin kävelemässä, nautin pienistä hetkistä ja taputan itseäni selkään että tässä sitä vielä seistään.
Maailma voi olla julma ja kova mutta en minä hevillä kaadu. Tätäkin hetkeä voisi kuvailla henkilökohtaiseksi helvetiksi. Noh, ylävitoset heitetään pirun kanssa siellä alhaalla tälläkin kertaa ja sitten käärin hihat ylös ja aloitan nousun pinnalle. Tuttu juttu.
Jos olet valmentaja tai terapeutti, älä laita viestiä. Tiedän, että haluat auttaa mutta taloudellinen tilanteeni on se, ettei rahaa yksinkertaisesti ole. En myöskään jaksa kuunnella itsestäänselvyyksiä, kuin “kyllä se vielä paremmaksi kääntyy”. Joo, niin se kääntyy mutta se ei nyt tässä hetkessä auta. Se pelastusrengas ei auta kun myrsky on pahimmillaan.
Jos olet itse kokenut jotain samaa, tsemppiä sulle. Mutta älä sinäkään laita viestiä. Henkilökohtaisesti en jaksa kuunnella muiden raakoja ja raadollisia tarinoita koska omassakin on ihan riittävästi kestämistä. Ymmärrän että tarvitset väylän purkaa omia tunteitasi, joten pura ne kynällä vihkoon.
Jos olet näsäviisastelija tai keittiöpsykologi, pidä mölyt mahassa ja mielipiteesi itselläsi. Jos haluat viisastella, kannustan sinua kulkemaan kengissäni viimeiset 23 vuotta. Koska 10 vuoden yrittäjyyden lisäksi elämääni mahtuu paljon muutakin. Vasta sen jälkeen harkitsen, kuuntelenko mielipiteitäsi vai en. Koska ennen kuin olet elänyt sitä arkea, sitä tuskaa ja sitä myllerrystä, jota minä olen elänyt, sinun mielipiteelläsi ei ole mitään arvoa.
Lopuksi.
Tämä blogi on arkea, elämää, kaaosta ja delulu-hetkiä. En tiedä mitä huominen tuo tullessaan ja hyvä niin. En enää usko ihmeisiin vaan uskon siihen, mitä itse omilla kätösilläni teen.
Hyvää vointia ja parempia päätöksiä sinulle.
-Tiia