Vuosi 2025 alkoi suhteellisen neutraaleissa tunnelmissa. Olin ollut muutaman kuukauden sairaslomalla uupumuksen vuoksi mutta tunnelin päässä näkyi valoa. Olo oli kevyempi, olin alkanut jälleen nauraa ja nauttia arjesta uudella tavalla.
Tammikuussa ryhdistäydyin vieläkin enemmän ja aloin lenkkeillä. Ensin 20 min lenkki lammen ympäri, sitten 45 minuuttia ja lopuksi reipas tunti. Askelmäärä nousi herkästi 10 000 ja vauhtia riitti. Jossain kohtaa aloin kuitenkin kaipaamaan enemmän haasteita, joten päätin
A) kokeilla jaksanko kävellä Puijon Majan ylös yhdellä kertaa (spoiler: jaksoin, joskin pidin pienen hengähdystauon hieman ennen parkkipaikkaa)
B) kokeilla miltä tuntuisi käydä treffeillä
C) yrittää keksiä jotain uutta yritystoimintaan
Pikakelaus kesän alkuun:
- Olin kävellyt lähes päivittäin 5 kuukautta Puijon Mäelle sillä seurauksella, että paino oli pudonnut lähes 20 kiloa
- Olin aloittanut lukemattomia keskusteluja somessa ja livenä miesten kanssa mutta yhtään treffikutsua ei vielä ollut ilmaantunut
- Olin luonut useita tekoälyyn liittyviä minikursseja, rakentanut automaatioita ja hankkinut ihan hyvän kuukausimyynnin sairasloman jälkeen
- Olin juhlinut Kalpan Suomen mestaruutta torilla
- Olin ostanut ensimmäisen hellemekon
- Olin käynyt viikon reissulla Krakovassa ja suunnittelin uutta matkaa Skotlantiin syksylle.
Pikakelaus syksyyn:
- Yhtäkään treffikutsua ei ollut tullut, joten päätin heittää kirveen kaivoon ja luopua koko ajatuksesta
- Skotlannin reissun jälkeen itkin kaksi päivää, koska kaipuu takaisin oli niin kova
- Hain osakeyhtiön konkurssiin ja luovuin kaikista digituotteista lopullisesti
- Isä nukkui yllättäen pois 12.10.2025 (äitihän oli lähtenyt jo 7.6.2022)
- Aloin suunnitella vähintään kuukauden kestävää reissua Skotlantiin vuoden päähän.
Istuin yhtenä iltana nojatuolissa, selasin Pinterestiä ja katselin syksyisiä kuvia. Ikkunan takana sade piiskasi ikkunaruutuun ja tuuli humisi heitellen lehtiä sinne tänne. Siinä istuessani totesin, että en muuten ole löytänyt tästä maasta yhtäkään kaupunkia, joka olisi tuntunut kodilta. Ja sitten tajusin, etten ole oikeastaan koskaan kokenut kuuluvani yhtään mihinkään.
Muistoista nousi pintaan hetki, kun katselin teiniä perhevalokuvia. Etsin kuumeisesti todisteita siitä, että minut on adoptoitu, sillä en vain kokenut kuuluvani perheeseeni. Tunsin olevani outolintu, ulkopuolinen, joku, joka ei vain kuulunut joukkoon.
Vaikka Skotlantikaan ei varsinaisesti herättänyt kodin tunnetta, se herätti sisälläni jotain. Jotain, mitä jäin syvästi kaipaamaan. En tiedä oliko kyse sitten kaupungeista vai mistä mutta päätös lähteä kuukaudeksi sinne takaisin, syttyi, eikä ole sen koomin sammunut.
Jo silloin 2020 kun muutin Kuopioon, tiesin, etten jää tänne loppuelämäksi. Ehkä olisin saattanut jäädä, jos sen miehen olisin täältä löytänyt, mutta koska se ei koskaan eteeni astellut niin miksipä tänne jäisi. Olin jo silloin aikoinaan päättänyt, että kun vanhemmista aika jättää, minä lähden pois, koska silloin täällä ei ole minulle oikeastaan enää mitään. Muutamat hyvät ystävät kyllä mutta kun sydän vetää muualle, sydäntä on silloin kuunneltava.
Joten tässä sitä nyt oltiin. Isästä oli aika jättänyt, hieman yllättäenkin, ja jokainen ovi oli auki. Olin jo alkanut keräämään budjettia Skotlannin matkaa varten ja se tulisi saamaan hieman enemmän buustia tulevien kuukausien aikana. Vielä en ole päättänyt kaupunkia, johon lähden, sillä haluan pitää sen avoimena johdatukselle (kyllä, luotan Universumiin tässä kohtaa).
Matkabudjetti on jokseenkin selvä, käytin pohjana syyskuun reissun budjettia ja majoitusta. Tosin, löysin jo yhden hyvän vaihtoehdon sille, miten pääsen kuukaudeksi reissuun ilmaisella majoituksella. Mutta siitä lisää myöhemmin.
Täysin uudenlainen elämä odottaa
Toisaalta se myös pelottaa mutta toisaalta se on vapauttavaa. Olen luopunut digiyrittäjyydestä ja vaihtanut sen bloggaamiseen. Keskityn nyt vain sisällöntuotantoon ja kirjoittamiseen. Olen sulkenut useita somekanavia ja poistanut seuraajia.
- Instagram on toistaiseksi vain minulle ja lähimmille ystäville.
- Threadsista poistuin, koska en jaksanut lukea muiden onnellisia pariutumis-tarinoita (olen iloinen ja onnellinen heidän puolestaan mutta yli 20 vuoden sinkkuuden jälkeen, en vain jaksa lukea niistä).
- Facebookiin jaan vain blogitekstejä.
- ja LinkedInissä olen, koska haen töitä. En tosin ole linkkarissa kovinkaan aktiivinen, joten liekö siitä mitään hyötyä.
- Pinterestissä olen, koska kerään sinne inspiraatiota Skotlannista.
- Kaikki 6 TikTok tiliä on lopetettu, koska en vain jaksanut tuottaa sisältöä sinne.
Kuten olen luvannut, elämäni on kaoottista, delulua ja kaikkea siltä väliltä. Enkä aio missään nimessä pysähtyä tai himmailla. Olen elänyt yli 40 vuotta muiden ehdoilla, muita auttaen ja tukien ja nyt on aika ottaa selvää, kuka minä olen ja mitä minä haluan. Blogi tulee täyttymään tarinoista, joissa ei välttämättä ole päätä eikä häntää. Kuvastakoot ne sen hetkistä olotilaani, ajatusten sekamelskaa ja johdonmukaista etenemistä kohti unelmia.
