Noniin!
Vuotta on ehtinyt kulua vasta kaksi päivää, ja silti tuntuu kuin maailma olisi täällä päin pyörähtänyt eteenpäin aika isoilla rattailla.
En paljasta vielä liikaa, mutta sanotaan näin:
tänä vuonna kalenteriin on ilmestynyt liikettä. Sellaisia päiviä ja paikkoja, jotka eivät ole vain matkasuunnitelmia, vaan merkintöjä jostain muusta.
Tästä lisää myöhemmin koska kaikkea ei nyt vaan voi paljastaa kerralla ja mikäs sen parempaa kuin pitää ihmisiä jännityksessä 🤣
Ja koska vuosi on vasta alussa, yksi keväinen irtiotto on jo lukittu paikoilleen. Ajankohta tiedossa, fiilis hyvä, yksityiskohdat vielä omassa taskussa.
Jos delulu-hetket kiinnostavat myös liikkuvassa muodossa, olen alkanut aktivoida Instagramia jälleen. Sisällöt on siellä pääasiassa englanniksi, blogissa jatketaan suomeksi, koska jotkut ajatukset vain syntyvät tietyllä kielellä.
Mutta ennen kuin mennään eteenpäin, palataan hetkeksi vuodenvaihteeseen..
Vuosi vaihtui – mutta miten?
Koska eihän tässä olisi ollut mitään järkeä, jos uutta vuotta ei olisi vastaanotettu delulu-tyyliin. Niin minä – kuten moni muukin – istuin vuodenvaihteessa keittiönpöydän alla syömässä viinirypäleitä.
Kyllä. Punaisia (rakkaus), ei vihreitä (raha).
Ehkä olisi voinut tehdä puolet ja puolet, mutta se oivallus tuli noin kolme sekuntia liian myöhään. Siinä vaiheessa olin jo liian syvällä rituaalissa ja rehellisesti sanottuna liian huvittunut itsestäni.
Nauroin niin paljon, että meinasi käydä huonosti. Oikeasti huonosti. Hetken aikaa keittiönpöydän alla käytiin hiljaista neuvottelua: onko tämä se hetki, kun delulu muuttuu hengenvaaralliseksi?
Onneksi rypäleet olivat huoneenlämpöisiä. Ja onneksi pystyin lopulta nielemään ne ilman, että tarvitsi soittaa ensihoitoa pelastamaan minut omalta symboliikalta.
Noloilta tilanteilta siis vältyttiin. Uusi vuosi sai alkaa ilman ambulanssia. 🤣
Hidas laskeutuminen uuteen vuoteen
Joululoma meni pitkälti nukkuessa päiväunia. Ja ennen kuin joku kysyy: kyllä, kahdet päivässä. 1–1,5 tuntia kerrallaan. Täysin estoitta. Tyyny kainalossa, kissa lämmittämässä jalkoja.
Se ei ollut laiskuutta. Se oli palautumista.
Isän asunto saatiin vihdoin tyhjennettyä 29.12. Maanantaina on vielä siivous, ja sen jälkeen paikka saadaan myyntiin. Yksi konkreettinen vaihe päätökseen. Yksi luku sulkeutumassa, rauhallisesti ja arvokkaasti.
Vuosi 2025 ei ollut kevyt. Se oli raskas, opettavainen ja välillä täysin kohtuuton.
Siksi vuoteen 2026 ei ollut tarvetta rynnätä. Riitti, että sen otti vastaan hereillä ja keittiönpöydän alta kömpien.
Kiitän vuodesta 2025. Ja toivotan kaikille hyvää alkanutta vuotta 2026.
Tämä vuosi saa tulla omalla painollaan. Minä olen valmis mutta en kiireessä.