Osaan olla todella delulu.
Olen ollut sinkkuna niin pitkään, että tiedän mitä haluan ja tiedän mitä en todellakaan siedä. Siksi potentiaalisen aviomiehen etsintä ei ole mitenkään helppoa.
Olen jopa päätynyt siihen johtopäätökseen, ettei mun aviomiestä ole olemassa. Hän on niin harvinainen, vähän kuin yksisarvinen. Mystinen olento, josta voi kyllä puhua, mutta jota kukaan ei ole omin silmin nähnyt.
Näin puhuin itselleni muutaman viikon ennen Skotlannin matkaa. Ja vielä Skotlannissakin totesin tämän mielessäni.
Voit siis uskoa hämmennykseni, kun toisena päivänä olin Walkativen kävelykierroksella ja ensimmäinen pysähdyspaikka oli Skotlannin kansalliseläimen patsas.
Joka muuten sattuu olemaan yksisarvinen 🤦🏼♀️
Universumi siis käytännössä huusi mun korvaan, että “kyllä se sun mies on olemassa, aivan samalla tavalla kuin tämä yksisarvinen tässä näin!”
Sydämiä, aviopareja ja delulua
Mikäs siinä, samana päivänä kohtasin kaksi vasta naimisiin mennyttä avioparia, sydän konfetteja ja sydämenmuotoisia valokuvioita kadulla.
Voin siis rohkeasti sanoa, että Skotlanti ja Universumi tekevät tällä hetkellä kaikkensa näyttääkseen, että minullekin on tulossa rakkautta jossain vaiheessa. Tuleeko se sitten tällä reissulla, seuraavalla vai tuleeko se Skotlannissa ollenkaan, sitä ei voi vielä tietää.
Mutta tämä jos mikä valaa uskoa, että se minunkin yksisarvinen on tuolla jossain. Ja jonain päivänä sen vielä kohtaan.
