Pysyvä muutto Skotlantiin otti tällä viikolla isoja askeleita, kun uskalsin vihdoin alkaa miettimään tulevaa työpaikkaa. Ja kyllä, tällä hetkellä jännittää ihan pirusti mutta se on vain hyvä asia.
Hommahan on se, että halusin aloittaa tämän prokkiksen jo näin alkuvaiheessa vuotta, koska minulla ei todellakaan ole kiire tämän asian kanssa. Haluan valmistautua hyvin, oppia hieman kulttuuria ja kulttuurisia eroja ja rakentaa pientä verkostoa paikkakunnalle, johon olen muuttamassa.
Olen päivittänyt LinkedIn-profiilini vastaamaan sitä, mitä haluan Skotlannissa tehdä. Tämä on vielä työn alla, sillä “titteli” ei ehkä tällä hetkellä avaudu kaikille rekrytoijille. Täytyy miettiä kuinka tarkasti haluan rajata omaa osaamistani, sillä isoin virhe, joka tässä kohtaa tulee tehtyä on, että minua luullaan vain sisällöntuottajaksi.
Kyllä, pystyn tuottamaan sisältöä mutta se ei ole se rooli, johon haluan jatkossa linkittyä. En myöskään ole konversio-optimoija vaan osaamiseni menee sitäkin syvemmälle.
Noh, en nyt pura koko osaamistani tässä auki vaan keskitytään enemmän siihen työnhakuun.
Olen törmännyt LinkedInissä kaksi kertaa kahteen eri rooliin, jotka vastaavat 90 % sitä, mitä olen hakemassa. Ja nämä siis ovat aitoja työpaikkoja, joihin on ollut haku auki. Toinen tuli eteeni jo viime marraskuussa. Palkka oli ihan kiitettävä ja se olisi ollut osittain etätyö mutta…
Kaksi päivää kotona ja kolme päivää toimistolla, joka sijaitsee Kaliforniassa, ei ollut vaihtoehto. Toinen työpaikka tuli eteeni tämän viikon maanantaina. Ja jopa niin, että rekrytoija otti minuun yhteyttä. Keskustelimme LinkedInissä pitkään ja rooli tuntui istuvan juuri siihen mitä sekä minä että yritys oli hakemassa.
Lopulta rekrytoija pyysi minua lähettämään CV:n hänelle ja kun sen tein, hänen tyylinsä keskustella muuttui aivan totaalisesti. Hän alkoi haukkumaan minua ja CV:täni, olin kuulemma tarpeettomasti pitkittänyt prosessia ja minun olisi pitänyt ostaa häneltä asiantuntija-apua, jolla CV:ni “laitetaan kerralla kuntoon”.
Noh, kyllähän mä nyt tässä kohtaa sitten tajusin että ei hän ollut oikeasti tarjoamassa mulle töitä vaan etsimässä itselleen asiakkaita. Kiitin häntä palautteesta ja lopetin keskustelun.
Mutta…
Koska nyt me eletään tässä delulu-maailmassa niin mähän menin nohevana tyttönä sen firman nettisivuille, joista tämä rekrytoija oli puhunut. Ja kas, siellä oli kuin olikin se samainen työpaikka auki. Ja meikä mitäs meikä mandoliini tekee kuin hakee sitä työpaikkaa.
Siellä sivulla oli maininta, että jos heistä ei kuulu 14 vuorokauteen mitään, voin olettaa ettei minua ole valittu jatkoon. Keskiviikkona tuo kyseinen työpaikka oli hävinnyt sieltä nettisivuilta.
Puhelua tai sähköpostia ei ole minulle tullut. Vielä täytyy “kaiken varalta” se viikko vielä odottaa mutta tuskin se työpaikka minulle sieltä napsahtaa.
Peli on kuitenkin avattu ja nyt on hyvä hioa omaa CV:ta vielä vähän lisää, etsiä sopivia rooleja ja pikkuhiljaa kerryttää lisää kokemusta, josta on hyötyä tulevassa työssä.
P.S. Joko luit nämä: