…Mauritius! No ei vaineskaan, mä kun en ole ihan sitä tyypillistä rantalomakohde-tyyppiä. Tosin se, minne olen menossa, siellä on ranta, joen ranta ja vähän matkan päässä myös merenranta. Mutta siitä lisää myöhemmin.
Samalla kun kerron mihin matkustan viiden (5!!!) viikon päästä, kerron myös miten matkasuunnitelmat vaihtuivat lennosta.
Tässä tekstissä käyn myös läpi pakkaustekniikan, jonka löysin Instasta ja aion nyt ensimmäistä kertaa kokeilla sitä. Ostin tammikuussa itselleni Zeeksack repun (tämä ei ole maksettu mainos, mainoslinkki eikä mainos ollenkaan) ja näille viikon reissuille aion pakata repun tällä uudella pakkaustekniikalla.
Pakkaustekniikka toimii siis vähän samalla tavalla kuin kapselivaatekaappi. Sijoitat sängynpäälle (tai sohvalle mutta kun allekirjoittaneella ei sitä ole niin sänky saa kelvata) kolmeen riviin ja kolmeen sarakkeeseen yläosan, alaosan ja ulkovaatteen.
Eri sarakkeissa vaatteet alkavat eri järjestyksessä, jolloin sinulla on 8 erilaista kombonaatiota 3 asun kokonaisuuksille:
- 3 riviä
- 3 saraketta
- ristiin ylhäältä alas
- ristiin alhaalta ylös
Ennen vaatteiden valintaa kannattaa kuitenkin valita kengät. 2 – 3 paria, joista yhdet on jalassa koneessa. Ja sitten vaatteet valitaan näiden kenkien perusteella.
Koska aikaa on vielä 5 viikkoa, tätä tekniikkaa on tarkoitus harjoitella jo nyt, jotta pääsen näkemään, onko vaatekappaleet sopivat keskenään ja tarvitseeko jotain hankkia lisää. Huhtikuussa siellä minne menen, on jo kevät suhteellisen pitkällä, joten mitään toppatakkia siellä ei onneksi tarvitse.
Ja matkakohde on…
Skotlanti! Ei varmastikaan ollut mikään yllätys. Mutta tosiaan, alkuperäinen suunnitelma oli käydä “tiluksilla” Dunans Castlen mailla. Ostin joulukuussa Offerillan tarjouksesta pienen maapläntin linnan mailta ja ajatuksena oli käydä kurkkaamassa, miltä nämä “tilukset” näyttävät.
Koska kohde oli sen verran kaukana, ajattelin, että lennän Glasgow’n ja matkustan sieltä junalla hieman lähemmäs linnan maita. Kohteeksi valikoitui Greenock, noin reilun 40 000 asukkaan kaupunki Skotlannin länsirannikolla. Matkan tavoitteena oli myös tutustua paikalliseen arkeen, ottaa läppäri mukaan ja istua kahviloissa tekemässä töitä. Ja tämä toki on edelleen suunnitelmissa.
Mutta tässä muutama viikko sitten sain tietää eräässä FB keskustelussa, että Greenockin alueen tilanne ei ole mitenkään ruusuinen. Kauppoja ja yrityksiä on lopettanut suuria määriä, asukasluku pienentynyt ja rikollisuus nostanut päätään. Jengit hallitsevat iltaisin katukuvia, joten koin, että vaikka haluankin nähdä autenttisen palan Skotlantia, tämä menee ehkä vähän liian autenttiseksi.
Marraskuussa, kun lähdin ensimmäisen kerran miettimään muuttoa Skotlantiin, päädyin useamman sattuman kautta St. Andrewsin kaupunkiin. Se on pieni yliopistokaupunki Skotlannin koillisrannikolla. Mutta koska kyseessä on pieni kaupunki (17 000 asukasta), koin, ettei sieltä todennäköisesti löydy sopivaa työpaikkaa minulle. Joten aloin katselemaan lähistöllä olevia isompia kaupunkeja.
Ja sieltä sitten löytyi Dundee, Skotlannin neljänneksi suurin kaupunki, vajaalla 150 000 asukkaallaan. Jos Dundeeta vertaa esimerkiksi Kuopioon, Kuopiossa on noin 121 000 asukasta, jotka tosin ovat levittäytyneet hieman laajemmalle kuin vain tähän keskustan alueelle.
Mutta Kuopio on minulle sopivan kokoinen kaupunki, joten Dundee vaikutti sopivalta myös. En täysin osaa sanoa millainen työllisyystilanne Dundeessa varsinaisesti on mutta olen nyt huhtikuussa menossa sinne ottamaan siitä selvää. Oma osaaminen on kuitenkin hieman spesifimpää, joten ihan puhdasta markkinointityötä markkinointitoimistosta en ole hakemassa.
Noniin mutta palatakseni matkasuunnitelmaan, olen nyt huhtikuussa menossa Dundeehen. Ja tässähän sitten kävi vielä niin, että jos olisin hieman malttanut niiden lentolippujen kanssa, olisin voinut lentää suoraan Helsingistä Edunburghiin ja siitä mennä junalla 1 h 10 minuuttia Dundeehen. Mutta ei, kun piti olla seikkailunhalua niin reissataan sitten ihan kunnolla:
Kuopio – Helsinki – Lontoo – Glasgow –> junalla 1,5 tuntia Dundeehen. Ehhehhehee 🤦♀️
Mutta, mä uskon, että tällä “kiertomatkalla” on lopulta joku tarkoitus. En ehkä näe sitä vielä mutta jälkeenpäin tiedän, että “joo, näinhän tämän pitikin mennä…”
Voinko jo sanoa, että vähän jännittää ja olen niin innoissani tulevasta matkasta. En sillä tavalla, että odotan kohtaavani tulevan mieheni vaan sellaisella avoimella uteliaisuudella? Vähän niin kuin “Katotaan mitä tapahtuu, otan kaiken hyvän ilolla vastaan”.
Joko muuten luit nämä:
- Kuinka paljon Skotlannin matka maksoi (syyskuu 2025)?
- Tarina siitä kun Universumi pakotti minut matkustamaan Skotlantiin
- Tarina siitä, kun näin tulevan aviomieheni unessa (p.s. unessa se skottimies kysyi multa nimenomaan Dundeesta… intuitioako vai selkeää Universumin johdatusta? Se nähdään huhtikuussa…)